Anja Liimatainen

Taidegraafikko

 

Etusivu

Viivan viemää

CV

Kuvagalleria

Viivan viemää

Taidehistoria säilöö loputtomaan kulhoonsa valtavasti teoksia.
Välillä käy mielessä, että kaikki kuvathan on jo tehty! Mutta jokaisella ihmisellä on ihme ja kumma oma kuvallinen ajattelunsa, mistä syntyy taiteiden kirjo, kunkin elämän kanssa yhtä polkua kulkeva kuvallinen päiväkirja.

Minä innostuin pitämään grafiikan päiväkirjaani opiskellessani aikoinani taidehistoriaa Jyväskylän yliopistossa. Grafiikanmenetelmien kurssit kuuluivat tuolloin opintoihin. Graafikko Raimo Kanerva piti meille metalligrafiikan kurssin. Ihastuin heti siitä syntyvään graafiseen viivaan ja siitä lähtien olen vetänyt elämäni eri aikoina aina jonkinlaista jälkeä kuparilevylle suurta intoa ja jännitystä tuntien. Etsauksien tekeminenhän on työlästä, käsityönomaista puurtamista, mikä pitää sisällään salaisuuden aina siihen asti, kunnes saa vedoksen ulos prässistä; miten kävi, onnistuinko?

Aiheet töihini tulevat pienistä hetkistä. Jotain jää kuviin eilisestä, jotain ajallisesti paljon vanhemmasta, jopa lapsuudesta, jotain aamuisesta kävelylenkistä ja jotain kodin tunnelmasta. Paljon rakentelen kuvia myös vapaasti mielikuvituksen pohjalta, se luo mahdollisuuden tehdä mahdottomasta mahdollisen: iso ja pieni maailma saattavat mahtua toisiinsa aivan väärinpäin. Ajatuksellisesti vapauttavaa. Ihanaa.

Piirroksien alkuvaiheessa kynää paperilla pyöritellessä kaikki näyttää ensin lapsuuden luistelumuistoilta: pyöreitä piruetin jälkiä jään pinnassa, epämääräisiä ja perin holtittomia kaaria sinne tänne. Sitten kehittyy mielessä idea ja viivat saavat kuin saavatkin itsensä järjestykseen. Syntyy kuva, jonka esittävästä kerronnasta saa katsojakin kiinni. Luulen olevani eniten sukua kuvittavalle kuvataiteelle. Nautin kuvallisesta kerronnasta.